Murhasafarilla

Kuuntelin Oslon tuomiokirkon jumalanpalvelusta suorana lähetyksenä 24. heinäkuuta ajaessani Jönköpingistä kohti Haparandaa Suomen rajalla pohjoisessa.

Satoi vettä.

Silmäni olivat varmaan yhtä kosteat kuin tuulilasi, jossa liian kuluneet pyyhkijät siirsivät vettä laidasta toiseen. En muista kuunnelleeni niin koskettavaa jumalanpalvelusta aikoihin. Ehkä Lapuan patruunatehtaan uhrien muistotilaisuus oli jotain vastaavaa. Ehkä Estonian uppoamisen jälkeiset tunnelmat kohosivat mielen sopukoista jonkin verran esiin.

Itse ajaminen ei ollut kuitenkaan kelioloista ja mielenliikutuksesta huolimatta vaikeaa, ajoinhan maisemassa jonka olin halunnut nähdä taas kerran uudelleen, nyt jo pitkän ajan kuluttua. Tämä järvilaakso on kuin historiallisen maisema-arkkitehdin suunnittelema katedraali. Sen keskellä Visingsön saari on kuin alttarikoroke. Jönköping ja Husqvarna ovat Ruotsin Jerusalemiksikin kutsuttu kaupunkiyhteisö. Heja Sverige.

Ajoin kylläkin väärään suuntaan, sillä maisema avautuu vielä paremmin etelään, mutta olisin toki kokenut samoin vaikka olisin ajanut jotain muuta Pohjolan jylhää maisemareittiä.

Nyt viikko Norjan järkyttävien tapahtumien jälkeen mietin mikä olisi kohtuullista tai oikeudenmukaista rangaistaessa tekijää, joka ei edes kykene osoittamaan katumusta. Sitähän voisi pitää jonkinlaisena anteeksipyyntönäkin.
Ei ole mitään revert- nappulaa, eikä CTRL-Z näppäinyhdistelmää, jolla voisi kääntää tapahtumien kulun tai palauttaa varmuuskopion.
Millään maksimoidulla rangaistuksella ei voi muuttaa tapahtunutta, ei vaikka tekijälle langetettaisiin 77-kertainen elinkautinen amerikkalaiseen tyyliin. Mitään ei myöskään korvaa kuolemantuomio.
Kyse ei mielestäni ole eikä saakaan olla pelkästään teosta rankaisemisesta, jossa tuomio kohdistuu syylliseksi todettuun tekijään.
Kyseessä on myös yhteisön suojeleminen tekijän toiminnalta.
Ehkä rangaistuksen pelko vaikuttaa teon mahdollisiin ihailijoihin, mutta ketään asiaansa noin vahvasti uskovaa ei mikään tuomio pelota kylliksi.

He uskovat historian pelastavan nahkansa. Siis heidän nahkansa.

Yhteisön tulee suojella jäseniään. Sitä ajatellen en oikein voi ymmärtää vapaaksi pääsemisen mahdollisuutta, jota porsaanreikänä asiassa esitetään. Psykoosissa tehdyistä teoista kun ei tekijä ole juridisesti vastuussa. Jos onkin parantunut tilastaan, tekijä todetaan terveeksi, ja vapautetaan.

Kuulinko oikein? Ymmärsinkö väärin?

Entä yhteisön jäsenten suojeleminen? Mitä arvoa sillä on?
Mitä jos tekijän psykoosi uusii?

Eikö teoista sinänsä pitäisi antaa seuraamus riippumatta missä mielentilassa ne on tehty, tekojen vakavuuden itsensä vuoksi?

Suomessa on muutamia henkilöitä, joita pidetään vastoin tahtoaan niin sanotusti hoidossa loppuikänsä.
Näin on tehty osaltaan heidän itsensäkin suojelemiseksi yhteisön jäsenten kostolta.

Siitä en ole nyt huolissani. Tietenkin Norjan joukkosurman tekijän lynkatyksi joutuminen olisi sekin hirmuteko, josta joku muu sitten puolestaan joutuisi vastuuseen, ja istuisi vankilassa pitkään, tavallaan tekijän puolesta. Parempi on, että tekijä istuu ihan itse. Ilman katumusta tai katuen.

Yksi asia nousee mieleen vielä. Vaikkei Kain ollut veljensä vartija, tällä veljellä olisi pitänyt olla. Hänen kehitystään murhaajaksi reunustaa irtautuneisuus yhteisöstä, ja niistäkin yhteisöistä, joihin hän mieltää kuuluneensa.

Ilman toisiamme meistä tulee ei kukaan. Yhdessä olemme yksilöitä.

Ydinkysymyksiä

Eduskunta äänesti jaa ydinvoimalaitosten rakentamiselle.

Siinä tapahtui fysiikan riemuvoitto sillä ydinvoiman exergia on korkea mihin tahansa muuhun energian tuotantomuotoon verrattuna. Siitä on saatavissa sähkön tuottamiseen tarvittavaa liike-energiaa selvästi eniten nykyisistä tuotantomuodoista. Tästä huolimatta monet ovat halukkaita hyödyntämään heikompia energian tuotantomuotoja. Siihen on monia syitä. Tärkeisiin kuulunee ydinenergian jäteongelma.
Käytöstä poistetun materiaalin säilyttäminen herättää kiivastakin mielipiteenvaihtoa.
Argumentit ovat vaihtelevan populistisia, ja pohjimmiltaan lienee kyse jopa uskonnollisen vakavasta perusasennoitumisesta ydinvoimaa vastaan. Edellä mainitsemani ydinvoiman exergia taitaa monesta olla outo juttu. Vertaisin sitä kultaesiintymään, jossa tämän tavoitellun jalometallin prosentuaalinen osuus ratkaisee kannattaako sitä hyödyntää.

Ydinvoiman jätteensäilytys on toki ratkaistava huolellisesti. Sekään ei ole mitä tahansa kuonaa, vaan sisältää edelleen runsaasti energiaa, jonka hyödyntämistä tutkitaan edelleen. Se on samalla jätettä ja luonnonvara.

Mitä tulee uusiutuvien energiamuotojen kehittämiseen ja hyödyntämiseen on todettava, että näiden tutkimusta ja kehittämistyötä ei tule missään tapauksessa laiminlyödä eikä sivuuttaa. Niiden kannattavuutta tulee lainsäädännöllisesti edistää, ja niiden mahdollisuuksia suosia monessa mittakaavassa. Aurinkoenergiaa mökille ja kirkon mustalle katolle panelit urkuja varten, siitä vain. Maalämmöstä kannattaa ottaa lämpöä, oikeassa mielessä tietenkin.
Energia talteen vetyyn ja sieltä polttokennon kautta generaattorin akselia pyörittämään.
Viljan tai palmuöljyn polttaminen ei sittenkään ole se uusiutuvan energian mielestäni paras vaihtoehto, sillä happea ja ravintokasveja tarvitaan ihmiselämänkin ylläpitämiseen.

Nykyisellään ei ydinvoima ole mielestäni kuin välivaihe. Sen exergiapotentiaalia ei saada nykyisellä sähköteknologialla kunnolla hyödynnetyksi. Tästä on todisteena juuri ydinjätteen edelleen sisältämä runsas säteily.

Koskahan keksitään se pieni rasia josta saadaan suoraan sähköä ilman jäteongelmia tai kallioporauksia koko kaupungin tarpeisiin vuosiksi, eikä tarvitse enää koskaan pilata vaelluskalan tai metsän elinympäristöä niikuin tehtiin aikoinaan Suomessa ja muuallakin.

Terveellistä tervoilua

Pohjanmaalla on kaikki toisin. Siellä vallitsee maantietellinen tasa-arvo. Vuoret ja laaksot erottuvat toisistaan vain mikroskoopilla. Lisäksi siellä on erikoisia vesistöjä, kuten seinäjoki ja ilmajoki. Seinäjoesta on lisäksi erikoisversio, peräseinäjoki. Tulviikohan peräseinäjoki keväisin? Mahtaa olla aika ryske kun ne peräseinät kasautuvat sillan alle tulva-aikaan. Saisikohan niitä viedä talonrakennustarpeisiin?

Ei minulla, alahärmälääsen pojan pojalla toki mitään Pohjanmaata vastaan ole.

Mutta onko siellä heinäluomakin? Luomahan on suomeksi puro.

Joka tapauksessa Eero Heinäluoma ei sukunimestään huolimatta tarjoa heiniä ainakaan ulkomaiselle työvoimalle. Vaikka työnantajat kuinka hinkuisivat helpommin palkattavan ja suomalaisia työntekijöitä vähemmän irtisanomissuojaa vaativan ulkomaisen työvoiman perään, sitä ei siis pitäisi sallia, koska suomalainen työkin on kuulemma niin monin verroin parempaa. Niinkö?
Jos olisin työnantaja, pitäisin Heinäluoman ajatusta vain populistisena rasismilla pelotteluna. Palkkaisin sen joka minulle parhaiten sopii.

Kuka suomalainen lähtee enää koko kesäksi marjametsään ja loppukesäksi sieneen? Jos maahanmuuttaja suostuu tähän, ja moni niin tekeekin, on se aivan hienoa. Saatu ansio lisäksi verotontakin. Mielestäni aivan kohdallaan.

Meillä nuoriso tekee kaikkensa poikkeuksia lukuunottamatta, ettei tarvitsisi mennä töihin, paskaiseen metsään tms. Hyi. Tai sitten olen saanut kieroutuneen käsityksen asioista.

Avustuksilla haluaisin kai minäkin elää, mutta en tuntisi itseäni muuksi kuin pummiksi jos niin tekisin. On eri asia jos todella ei ole työtä tai opiskelupaikkaa. Tosin moni sanoo mielestäni itsensä aivan turhaan irti koulusta vain koska sen on tylsää.
Vastuutonta.
Tee loppuun minkä aloitat. Paitsi pahaa, tietysti. Heinäluoma on toki tehnyt töitä kuin heinämies vaikka koulu ei aivan loppuun tullutkaan käydyksi. Ehkä Eero ei paremmilta tekemisiltään ehtinyt. Tunnen monia joilla oli tekemistä niin paljon että koulu unohtui lopulta. Ihan oikeaa tekemistä, ei lusmuilua. Se on mielestäni ihan hyvä juttu. Siis hyvä, Eero.
Mutta hyi laiskurit. Erityisesti suomalaiset laiskurit. Teidänhän maanne tämä on, eikös?

Voisin muuten olla jo työeläkkeelläkin, mutten kehtaa kun pitää toki vielä maksaa suurten ikäluokkien elintasoeläke-elämäntapaa. Vaikka ovathan he aikoinaan maksaneet edellisen sukupolven eläkemenot.

Tässä tapauksessa kana oli ennen munaa, vaikka useimmat luulevat olleen päinvastoin.

Mielenkiintoinen visio voisi olla, että maahanmuuttajaperäinen väestö tekee työt, maksaa eläkkeellä olevien eläkkeet niinkuin me töissä olevat nyt, ja niin me kanta-asukkaat saamme vain viettää lokoisia onnen päiviä.

Tähän tarvittaisiin huomattavasti enemmän maahanmuuttajia töihin Suomeen kuin mitä kukaan ikinä uskaltaa kuvitella. Miljoona ei taitaisi riittää.

En oikein luule sen toteutuvan.

Pohjanmaalla kasvaa ennemmin uusi vuoristo.

Lakkoilua

Lakko tuli ja meni, mitä jäi käteen?

Thursday, 4. March 2010, 08:54:30
Keskustelin kaupassa eilen keskiviikkona kuljetusalan lakon vaikutuksesta elintarvikkeiden saatavuuteen kaupan työntekijän kanssa. Ei ongelmia, heillä on pienet tavarantoimittajat jotka eivät kuulu kyseisen lakkoilevan liiton piiriin. Kaupassa oli menossa iso kunnostustyö joten hyllyjä purettiin ja siirreltiin muutenkin koko ajan. Tyhjyyttä hyllyissä ei olisi lakon vuoksi varmaan tullut siinä hulinassa edes ajatelleeksi.

Työntekijä kertoi oman irtisanomissuojansa olevan yksi palkanmaksujakso, eli mitä ilmeisimmin kuukausi. Itselläni vastaava suoja on kaksi kuukautta, mikä on mielestäni paljon.

Miten kuljetusala voi ahnehtia kahtatoista kuukautta, sitä en voi ymmärtää. Se on vain ahneutta. Ilmeisesti liitto käyttää hyväkseen yhteiskunnan riippuvuutta kuljetuksista, ja kehtaa näin ollen vaatia mielettömiä.

Miksi muuten Säkylän muikkua myydään Pohjois-Suomessa? Eikö siellä ole muikkua kalastettavaksi asti? Miksi Inarin muikkua myydään Etelä-Suomessa?

Kuka hyötyy tästä mielestäni tarpeettomasta kuskaamisesta? Kauppiaatko? Vai me muikunpurijat?

Ettei vain ylipaisunut kuljetusala.

Miksi kuljetuskalusto rullaa yötä päivää Suomen teillä? Eikö vähempi ajelu riittäisi?
Sama koskee kaikkia niitä aloja joissa tuotanto pyörii läpi vuorokauden. Niiden työntekijöillä pitäisi olla ihmisoikeuksien julistuksen mukaan mielestäni oikeus päivätyöhön. Aikoinaan työaikalakia ajettiin iskulauseella kahdeksan tuntia työtä, vapaa-aikaa ja lepoa. Hyvä jako mielestäni edelleen. Lisäisin siihen vain, etti ihmisen kuuluu tehdä työtä päivällä ja nukkua yöllä. Poikkeuksena hyväksyn vain hoitotyön ja valvontaviranomaiset.


Meillä täällä Eu:ssa on kyllä tavaraa ja ruokaa mässäilyyn asti. Siitä huolehtii mm kuljetusala.
Onko muuten todella välttämätöntä saada Suomessa tonnikalaa säilykkeenä tai missään muodossa ylipäätään? Suurista EU-maista nyt puhumattakaan. Pelkästään Englannissa kulutetaan vuodessa miljardi (1000.000.000) purkkia tonnikalasäilykkeitä vuodessa. Nekin merestä liian pienenä ja lisääntymättöminä ryöstetyt kalat tuottavat surkeissa tehtaissa kolmannen maailman kovaa ja kohtuutonta työtä tekevät ihmiset, joilta menee toimeentulon hankkimisen pakon vuoksi myös mahdollisuus koulutukseen. Tämä on nykymaailman orjakauppaa. Rikas Eurooppa ei sitä tajua. Kannatan tullien poistamista EU:n ja Afrikan maiden väliltä.

Taitaa koko globalisaatio merkitä samaa kuin alkuaikonínaan 1600-luvulla: rikas Eurooppa riistää koko muuta maailmaa, nyt vain tosin amerikkalaisten vanavedessä, eli emme ole enää edes se pahin riistäjä. Ja roskaaja. Valtamerissä uiskentelee mielettömät määrän muovijätettä. Miten se sinne on joutunut?

Kuka ne roskat on sinne kuljettanut?

Eikö kansainvälisellä kuljetusalalla ole mitään moraalia ja vastuuntuntoa luonnosta. Ilmeisesti ei.
Mahdammeko me ihmiset koskaan havahtua tekemään oikein ennenkuin on lähes myöhäistä? Tai kokonaan myöhäistä.

Meitä vaivaa globaalinen dementia. Emme muista emmekä huomaa viime vuosikymmenien aikana tekemiämme vakavia virheitä vaikka kuinka olisimme lukeneet läksymme natsi-saksasta.

Lentäen olisit jo perillä

Etelä-Amerikasta Eurooppaan matkalla ollut lentokone katosi Atlantin yllä.

Ranska pyytää Yhdysvalloilta apua vakoilusatelliittien kuvista.


Lentokone on ylivoimaisesti turvallisin ja runsaspäästöisin keino pitkien matkojen tekemiseen. Mutta kun ilmassa menee jotain vikaan, uutisointi on näyttävää. Murhenäytelmä on aina yhtä vakava riippumatta jääkö lapsesi kuolemanloukkuun mereen syöksyvässä lentokoneessa vai auton alle suojatiellä.

Medialle asia on toinen. Se reagoi mieluummin siihen mikä on sävähdyttävää, järkyttävää tai muuten vain mainittavaa tapahtuman hetkellisen suuruuden vuoksi. Tosiasiassa auto tappaa sadoin verroin enemmän kuin lentokone. Se tappaa eläimiäkin kuin kumipyöräinen hirvikivääri. Tämä ei tietenkään ole mikään lohtu omaisille ja ystäville, eikä ole siksi tarkoitettukaan.

Mielestäni ihminen liikkuu liikaa ja liian vähän omin avuin. Pyöräily kunniaan siis.

Olisikohan Sarkozy kehdannut sanoa jotain berlusconimaista kuten: ottakaa se uintiretken kannalta.
Varmaankaan ei.

Meppi ja porkkana

Vaalien alla kalastellaan kuin juhannusmökkeilijä laiturilla, ääniä tietenkin. Sitten alkaakin työ ja askareet kun on nähty miten vaaleissa kävi, eli tummeneeko tulevaisuus vaiko valaistuupi kun Suomi saa uudet euroedustajat.

Meppi tarvitsee kunnon porkkanan eikä siihen pelkkä palkka riitä. Kuka rupeaisi moiseen hommaan ellei olisi kiinnostunut? Siitä saatava mielihyvä ei elätä narsistiakaan, vaikka oma napa olisi kuinka keskellä. Jos sellainen edes menestyisi vaativassa tehtävässä.

Entäpä jos eduskunta määräisi Suomen eurokansanedustajat omissa vaaleissa
kansalta kysymättä, vieläpä pätevyyden, sopivuuden ja kielitaidon perusteella?
Voisiko näin taata suomalaisille omien meppien tasokkuuden? Onhan oma eduskunta jo kansan itsensä valitsema ja tietysti pätevä tähänkin tehtävään.

Kolmetoista on silti arveluttava luku taikauskoisille.

Irlanti haluaa oman komissaarin. Me olemme myös saarivaltio valtameressä, idempänä maantieteellisesti kuin muut EU-maat, ja matkaa Tyynelle Valtamerelle on vain yhden Venäjän verran. Periferian täytyy muistuttaa itsestään, muuten isot keskellä unohtavat sen olemassaolon.

Hyvät mepit ja komissaari. Kuulostaa ihanteelliselta. Mitähän Valery-setä sanoo?

Verkkodokumentointia

Vuoden 2008 elokuussa Google julkaisi kauan kaipaamani uuden toiminnon, Google-verkkodokumentit. Siitä lähtien olen käyttänyt niitä ja usuttanut monia muita niiden kimppuun. En voi sanoa muuta kuin olevani tyytyväinen vebbipohjaiseen officetyöskentelyyn. Hanki hyvä selain (Firefox, Chrome, Safari, Opera, Ephiphany, Aurora, Galeon ym.[järjestys satunnainen]) ja sitten vain hommiin. Tilaamalla Google-tilin, johon kuuluu Gmail ja paljon muuta, saat kaiken tämän käyttöösi ja voit unohtaa muistitikkusi jonka kuitenkin unohdat johonkin kirjaston tai kahvilan koneeseen, ja sitten tiedostosi ovat muiden käytössä ja liikeideasi varastetaan alta aikayksikön. Tikkusi sisältämä mato ym pöpö ei sekään sitten enää leviä sinun piikkiisi...

Eli suosittelen.

Näin toimii taas kerran mainosrahoitteinen ja lahjoituksilla ilmaiseksi palvelujaan tarjoava Google. Melkein kuin olisi avoimen lähdekoodin ohjelmiston kanssa tekemisissä.

Hyvä niin.

Sittemmin on suuri ja mahtaileva amerikkalainen ohjelmistoyritys tehnyt omat verkkodokumenttinsa, joihin kyllä pääsee käyttäjäksi yhtä ilmaiseksi kuin Googleen, vieläpä ihan muun sähköpostitunnuksen omistajana kuin yrityksen oman, mutta koneelle piti asentaa raskas setuppi, bootata kone(tietysti!), ja kuinka ollakaan vasta sitten päätyä toteamaan, että verkkodokumentit eivät suinkaan toimi verkossa, vaan ne käyttävät yrityksen omaa officepakettia, jonka pitää olla käyttämällesi koneelle lisensoitu ja asennettu. Tosin useimmat ostavat sen tietämättään uuden koneen mukana esiasennettuna.

Eikä siinä kaikki: olisihan minun pitänyt jo edellä mainitusta koneen uudelleen käynnistämisestä ymmärtää, että kyseinen verkkodokumenttisysteemi toimii vain koneissa, joihin on asennettu yrityksen oma käyttöjärjestelmä, eikä pääsääntöisesti käyttämäni Ubuntu Linux.

Hohhoijaa.


Jos muuten haluat ihan oikeasti kokea mitä on vapaus, hanki vaikkapa Ubuntu. Sen voi arkajalkakin asentaa valtavirran käyttöjärjestelmän rinnalle helposti, eikä ole vaaraa, että valtakäyttis sotkeutuisi sen enempää se on luonnostaan.

Asentamisen jälkeen tulet ihmettelemään, miksi ihmeessä koskaan olet saaaaaatttanut kulkea maksullisessa valtavirrassa maailman kenties rikkaimman ohjelmistoyhtiön talutusnuorassa kuin aivoton pässi.


Anteeksi kaikki pässit. Kyseessä oli vain onneton kielikuva. Kiellän enää käyttämästä sitä.